Rakkaimmat joulumuistot, kerro omasi!
8.12.2015 12:24
Joulua vietetään perinteisesti rakkaiden ja läheisten kanssa. Kaikki rakkaat eivät kuitenkaan ole enää luonamme. He ovat olleet tärkeässä osassa nykyisten jouluperinteidemme nuodostumisessa ja ovat edelleen läsnä rakkaimmissa joulumuistoissamme.
Mikä on sinun tärkeä jouluperinteesi tai rakkain joulumuistosi ja keneen se liittyy? Kerro tarinasi meille ja jaa tueksi muille. Kerätään joulumuistot yhteen kertomaan kuinka jouluisin muistamme myös rakkaitamme jotka eivät ole enää luonamme.
Kerätään tarinat ja kuvat Mistoryn muistosivulle Täällä ne säilyvät ja oavt löydettävissä myöhemminkin. Muistetaan yhdessä heitä jotka ovat muistoissa ikuisesti luonamme!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Muistan kun pienenä tyttönä kävimme aina mummun luona jouluisin. Mummulla oli aina vaaleita ässäkeksejä sekä vähän liian hapanta puolukkamehua, jota tarjottiin pyöreän pöydän ääressä. Myös kettukarkkeja löytyi aina. <3
Lapsuuden jouluja meillä vietettiin aina hyvin perinteisin tavoin. Niitä muistellessa tulee ensimmäisenä mieleen joulukuusen haku ja että se koristeltiin aina yhdessä. Jouluaamuisin herättiin kinkun tuoksuun ja pitihän sitä käydä vuorotellen pikkuisen salaa maistelemassakin. Illalla vietettiin aikaa yhdessä, touhuttiin Joulupukin tuomisilla ja pelattiin lautapelejä. Aattona on käyty aina myös hautausmaalla. Samat perinteet jatkuvat edelleen, hautausmaalla käynnillä vain on nyt täysin eri merkitys.
Lapsuuden jouluissa oli sitä ihanaa taikaa. Vaikka joulupukkikuvitelmat olivat jo aikoja sitten karisseet, ei tunnelma kuitenkaan muuttunut. Koko perhe oli koolla, isä, äiti, sisarukset sekä isoäidit. Nyt lämmöllä muistelen näitä lapsuuden jouluja, jolloin vanhempani sekä isovanhempani loivat tunnelman. Tänä päivänä se on minun tehtäväni. Luoda omille lapsille se ihana joulun taika. <3
Joulu on kuollut ,2011vuoden jälkeen joulu ei ole enää ollutkaan joulu.vaan synkkiä ja itsetuhoisia ajatuksia täynnä oleva(juhlapäivä). mikään ei ole kuin ennen eikä tule olemaan ikinä.elämäni hajosi vuonna 2011 eikä se itsestään parane.mulla on IKÄVÄa